20.6.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Asunto Oy A oli vakuutusyhtiö B:lle 8.2.1977 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Helsingin RO:ssa kertonut, että 26. - 27.2.1976 välisenä aikana oli asunto-osakeyhtiön omistamassa asuinrakennuksessa sattunut kattovuoto, minkä seurauksena kahden osakkaan yhteisesti hallitseman huoneiston parkettilattia oli vaurioitunut. Vahingon sattuessa asunto-osakeyhtiöllä oli ollut vakuutusyhtiössä voimassa oleva kiinteistövakuutus ja sen yleisten vakuutusehtojen 14.31 kohdan mukaan vakuutusyhtiön korvausvastuu peitti sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja saattoi kiinteistön omistajana tai haltijana voimassa olevan oikeuden mukaan joutua toiselle tuotetusta henkilö- tai esinevahingosta. Asunto-osakeyhtiön suoritettua 7.7.1976 vahingonkorvauksena mainituille osakkaille lattian päällysteen purkamisesta 150 sekä uudesta parketista ja sen asennuksesta 7 400 markkaa, asunto-osakeyhtiö oli vaatinut vakuutusyhtiöltä korvaukseksi 7 550 markkaa. Vakuutusyhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt korvauksen suorittamisesta katsoen vahingon vakuutuksenottajaan kohdistuneena jääneen mainittujen vakuutusehtojen 14.34 kohdan mukaan vakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle. Koska huoneiston osakkaiden oli omalla kustannuksellaan toimitettava huoneiston sisäkorjaukset ja vahinko siten oli välittömästi kohdistunut heihin, asunto-osakeyhtiö oli oikeutettu kiinteistövakuutuksenperusteella saamaan osakkaille maksettua määrää vastaavan korvauksen vakuutusyhtiöltä. Tähän nähden ja koska vakuutusyhtiö oli vastuussa laatimiensa vakuutusehtojen tulkinnanvaraisuudesta ja niiden sisältö oli epäselvyyden syntyessä tulkittava vakuutuksenottajan hyväksi asunto-osakeyhtiö oli vaatinut vakuutusyhtiön velvoittamista maksamaan asunto-osakeyhtiölle 7 550 markkaa 6 prosentin korkoineen 7.7.1976 lukien.

Vakuutusyhtiön vastustettua kannetta RO p. 3.10.1977 oli tutkinut jutun. Koska sen kiinteistövakuutuksen, johon kanne perustui, yleisten vakuutusehtojen 14.31 kohdan mukaan vakuutusyhtiön vastuu peitti sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja voi kiinteistön omistajana tai haltijana voimassa olevan oikeuden mukaan joutua vastuuseen toiselle henkilölle tuotetusta henkilö- ja esinevahingosta ja myös siitä korvausvelvollisuudesta, joka vakuutuksenottajalle saattoi syntyä kiinteistön laitteiden toiselle äkillisesti aiheuttamasta välittömästä vahingosta, ja kohdan 14.34 mukaan vakuutuksesta ei korvattu muun ohessa vahinkoa, joka aiheutui vakuutuksenottajalle itselleen, niin ja kun se osakkeenomistajain hallitseman huoneiston parkettilattiaan kohdannut vahinko, jonka korvaamisesta oli kysymys ja joka oli aiheutunut ulkokaton vuotamisesta, oli kohdistunut vakuutuksenottajan omistamaan kiinteistöön eikä näin ollen kuulunut vakuutuksesta korvattaviin vahinkoihin eikä vakuutusehtoja liioin voitu pitää niin epäselvinä tai tulkinnanvaraisina, että vakuutusyhtiö olisi vakuutussopimuksen nojalla velvollinen vakuutuksenottajalle korvaamaan sen, minkä vakuutuksenottaja oli osakkeenomistajille maksanut, RO oli hylännyt kanteen. Asunto-osakeyhtiö velvoitettiin korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut 2 250 markalla.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi asunto-osakeyhtiö oli saattanut jutun, t. 27.12.1979 oli lausunut selvitetyksi, että asunto-osakeyhtiön kahden osakkaan hallitsema huoneisto oli yhtiön rakennuksen ulkokaton vuodon seurauksena ja niin muodoin enemmän näytön puuttuessa yhtiön viaksi jäävästä syystä vahingoittunut niin, että nuo osakkaat olivat muun ohella lattian päällysteeksi kiinnittämänsä parketin osalta joutuneet huoneistoa korjauttamaan, ja että asunto-osakeyhtiö oli tuon vahingon osalta myöntämänsä korvausvelvollisuuden perusteella maksanut lattiapäällysteen korjauskustannukset osakkaille. Siihen katsoen, että puheena oleva vahinko oli välittömästi kohdistunut huoneiston sisätiloihin ja sen mukaan huoneiston sisäkorjauksista asunto-osakeyhtiöistä annetun lain 12 §:n nojalla ensisijaisesti vastuussa oleviin osakkaisiin, vahinkoa oli siitä huolimatta, että se oli myöskin kohdistunut asunto-osakeyhtiöön kiinteistön omistajana, pidettävä yhtiön osakkailleen tuottamana esinevahinkona, joka oli yhtiölle korvattava sen vastuuvakuutuksesta. Tämän vuoksi ja kun vakuutusyhtiö oli korvauksen osalta myöntänyt asunto-osakeyhtiön vaatimuksen määrältään oikein lasketuksi, HO oli, kumoten RO:n päätöksen ja hyläten korkovaatimuksen enemmälti, velvoittanut vakuutusyhtiön suorittamaan asunto-osakeyhtiölle 7 550 markkaa 5 prosentin korkoineen 8.2.1977 lukien.

Vakuutusyhtiö B pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli 14.6.1958 annetussa laissa, lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. Asunto-osakeyhtiö A vastasi hakemukseen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jutun esittelijän mietintö kuului: KKO myöntänee muutoksenhakuluvan ja tutkinee jutun. Vakuutusyhtiön asunto-osakeyhtiölle myöntämässä kiinteistövakuutuksessa oli noudatettava kiinteistövakuutuksen yleisiä vastuuvakuutusehtoja. Näiden ehtojen 14.31 kohdan mukaan vastuuvakuutuksessa vakuutusyhtiön korvausvastuu peittää sen vahingonkorvausvelvollisuuden, jonka alaiseksi vakuutuksenottaja voi kiinteistön omistajana tai haltijana voimassa olevan oikeuden mukaan joutua toiselle tuotetusta henkilö- ja esinevahingosta ja myös sen korvausvelvollisuuden, joka vakuutuksenottajalle saattaa syntyä kiinteistön laitteiden toiselle äkillisesti aiheuttamasta välittömästä vahingosta. 14.34 kohdan mukaan vakuutuksesta ei korvata muun muassa sellaista vahinkoa, joka aiheutuu vakuutuksenottajalle. Kanteessa tarkoitettu parkettilattia on vaurioitunut asunto-osakeyhtiön asuinrakennuksen kattorakenteen viallisuudesta aiheutuneen kattovuodon seurauksena.

Vakuutusyhtiö on väittänyt vahingon aiheutuneen asunto-osakeyhtiölle itselleen sen johdosta, että parkettilattian vaurio asunto-osakeyhtiöistä annetun lain 12 §:n mukaan kuuluu asunto-osakeyhtiön korjaamisvelvollisuuden piiriin, ja myös sen johdosta, että kyseinen lattiapäällyste on asunto-osakeyhtiön omistaman rakennuksen ainesosa.

Asunto-osakeyhtiöistä annetun lain 12 §:n mukaan osakkeenomistaja on velvollinen omalla kustannuksellaan huolehtimaan huoneistonsa sisäkorjauksista. Asunto-osakeyhtiö on kuitenkin velvollinen korjauttamaan "rakenteesta johtuvat sisäpuoliset viat". Ottaen huomioon, että sanotussa lainkohdassa säännellään huoneiston sisäpuolta koskevan korjaamisvelvollisuuden jakautumista asunto-osakeyhtiön ja sen osakkaan välillä, tuolla sanonnalla on ymmärrettävä huoneiston sisällä ilmeneviä rakennevikoja, muttei sen sijaan rakenneviasta johtuvia sisäpuolisia vahinkoja, jollaisesta nyt on kysymys. Parkettilattian vaurioituminen ei siten kuulu asunto-osakeyhtiön korjaamisvelvollisuuden piiriin eikä vahinko ole tällä perusteella välittömästi aiheutunut vakuutuksenottajalle. Mitä sitten tulee väitteeseen siitä, että vahinko kuitenkin on kohdannut asunto-osakeyhtiötä itseään, koska parkettilattia on rakennuksen ainesosa, on todettava seuraavaa. Yleensä katsotaan, että esimerkiksi kiinteästi asennettu lattiapäällyste on rakennuksen osa, muun muassa kiinteistön tai asunto-osakkeen myyjän ja ostajan välisessä suhteessa. Tästä ei kuitenkaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä asunto-osakeyhtiön ja sen osakkaan välisen suhteen osalta, että esimerkiksi yhtiön menettelystä lattianpäällysteelle aiheutunut vahinko olisi yhtiötä itseään kohdannut vahinko. Lattianpäällyste on sellainen huoneiston sisustaan kuuluva osa, josta osakas mainitun lain 11 §:n mukaan voi vapaasti määrätä ja josta hän myös kantaa taloudellisen vastuun. Päällysteeseen kohdistunut vahinko on sen vuoksi välittömästi osakkaalle aiheutunut esinevahinko siitä riippumatta, onko vahingon tuottanut asunto-osakeyhtiö vai joku ulkopuolinen henkilö. Tässä tapauksessa lattianpäällysteeseen kohdistunut vahinko on muun näytön puuttuessa johtunut asunto-osakeyhtiön tuottamuksesta.

Edellä olevilla perusteilla KKO katsonee, ettei ole syytä muuttaa HO:n tuomion lopputulosta. Vakuutusyhtiö velvoitettaneen suorittamaan asunto-osakeyhtiölle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 650 markkaa.

Oikeusneuvokset Lindholm ja Saarni-Rytkölä hyväksyivät kumpikin vuorollaan mietinnön.